Kivikautinen työkalu on nykytyössäkin vailla vertaa – tämä jokaisen kannattaa tietää aivoista töissä
Teemme työtä aivoillamme, ja siksi niistä on syytä pitää huoli. Aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, miten työtä voi tehdä aivoystävällisesti kodin, toimitilojen ja digitaalisten välineiden muodostamassa työympäristössä.
Saavut toimistolle tasan kello kahdeksan – myöhässä ei kannata olla, ellet halua pomolta moitteita. Ryhdyt työhösi, joka on tekstin kopioimista käsin kuvatiedostosta tekstinkäsittelyohjelmaan. Työsi keskeytyy jatkuvasti puheluiden, viestien ja pikkutehtävien takia. Puolen päivän aikaan poistut työpisteeltäsi syömään lounaan kymmenen metrin päässä sijaitsevassa keittiössä.
Voisitko hyvin tällaisessa työssä?
”Työterveyslaitoksella tuli työpaikkavierailuilla nähtyä aivan kaikki joustamattomasta johtamisesta liian yksitoikkoisiin, täysin automatisoitavissa oleviin työtehtäviin”, aivotutkija Minna Huotilainen kertoo. ”Toisaalta oli myös paljon työpaikkoja, jotka haluavat soveltaa uusinta tutkimustietoa parantaakseen työolosuhteita.”
Huotilainen toimi Työterveyslaitoksen tutkijana yli viisi vuotta. ”Siellä oivalsin, miten haluan kehittää suomalaista työelämää”, hän sanoo. Nykyään Huotilainen toimii kasvatustieteen professorina Helsingin yliopistossa ja puhuu paljon aivotutkimuksen löydöksistä yrityksissä. Hän on myös tietokirjailija, joka on kirjoittanut teoksissaan esimerkiksi keskittymisestä, oppimisesta ja muistamisesta.
Aivojen laiminlyönti tappaa työtehon
Aivotutkimuksen näkökulma työhön on Huotilaisen mukaan ruvennut kiinnostamaan niin tutkijoita kuin yrityksiä viime vuosina. ”Neurotiedettä on kyetty tekemään työpaikoilla vasta hiljattain, kun kuvantamisvälineistä on tullut riittävän liikuteltavia. Tämä on mahdollistanut sen, että voidaan tutkia työtä kokonaisuutena, johon lukeutuvat työtehtävien lisäksi muun muassa työpaikan sosiaaliset suhteet ja keskeytysten aiheuttama stressi”, hän täydentää.
Työpaikan aivoystävällisyys vaikuttaa työntekijöiden terveyteen ja tyytyväisyyteen, jotka heijastuvat asiakaskokemukseen. Lisäksi stressaantuneet ja muuten huonosti voivat työntekijät ovat tehottomia, mikä vähentää työn tuottavuutta. En arastele puhua aivoterveyden yhteydessä myös rahasta. On hyvä, että yritykset ymmärtävät työntekijöiden hyvinvoinnin yhteyden tuottavuuteen”, Huotilainen kertoo.
Suurimmassa osassa työpaikoista toisteiset ja konemaiset tehtävät hoitaa nykypäivänä ainakin osittain robotti, kun taas ihmisiltä odotetaan jatkuvaa uuden omaksumista ja toisaalta taitoa luopua vanhoista käsityksistä. ”Työpaikoilla, joilla työntekijöiden odotetaan innovoivan ja luovan uutta, aivoterveyttä tukeva työympäristö on ehdoton onnistumisen edellytys”, Huotilainen korostaa.
Konmarita keskeytykset
Työ on muuttunut viimeisten vuosisatojen ja -kymmenten aikana huomattavasti. Tärkein työkalumme eli ihmisaivot sen sijaan ovat pysyneet suurin piirtein samanlaisina jo monta kymmentä tuhatta vuotta. ”Metsästäjä-keräilijän aivomme ovat sopeutuneet vaaran havaitsemiseen, eli olemme jatkuvasti valppaina ympäristön muutoksille, halusimme tai emme”, Huotilainen selittää.
Avokonttorin häly, jatkuvat digitaaliset keskeytykset ja keskeneräisten tehtävien kasaantuminen ovat omiaan aiheuttamaan vaaran tunnetta, joka koetaan stressinä.
Stressin välitön vaikutus on Huotilaisen mukaan suoristuskyvyn hetkellinen paraneminen, sillä se auttaa keskittymään tehtävistä selviytymiseen nopeasti. Pitkään jatkuvana stressi kuitenkin aiheuttaa muisti- tarkkaavaisuus- ja mielialaoireita, joten sitä pitäisi pyrkiä välttämään.
”Digitaalisten työkalujen ja pikaviestimien aikakaudella keskeytystulva on pahimmillaan musertava. Jokaisen tulisi miettiä, mitkä keskeytyksistä ovat oikeasti työn kannalta tarpeellisia: palohälytyksen luultavasti haluaa jokainen kuulla, mutta kaikista päivänpolttavista uutisista ei välttämättä tarvitse saada ilmoituksia.”
”Keskeytysten konmarittaminen vaatii koko työyhteisöltä sen sallimista, ettei työntekijä ole koko ajan tavoitettavissa”, Huotilainen ohjeistaa ja lisää: ”Työntekijöitä tulisi myös kouluttaa ottamaan sovellusten automaattiset ilmoitukset pois päältä.”
Tänä päivänä yleisen monipaikkaisen työn Huotilainen näkee keskeytysten aiheuttaman stressin kannalta kahtalaisena. Yhtäältä etätyö edellyttää teknologiavälitteistä viestimistä, mikä helposti lisää keskeytysten määrää. Toisaalta työntekijöiden on nyt helpompi valita työtila sen mukaan, mikä milloinkin tukee käsillä olevaa työtehtävää. Keskittymistä vaativaan kirjoitustehtävään voi valita kotikonttorin, kun taas toimistolle voi tulla tapaamaan muita tiimiläisiä.
Keskipäivän kävelylenkki ja kuuden minuutin tirsat
Aivojen terveyttä ylläpitävät jo terveystiedon tunneilta tutut peruspilarit: terveellinen ravinto, liikunta sekä riittävä ja säännöllinen uni. Etätyön lisääntyminen on vähentänyt arkiliikuntaa ja saanut monen napostelemaan epäterveellisesti työpaikkaruokalan salaattipöydän puuttuessa. Toisaalta yöunet ovat saattaneet pidentyä.
Huotilainen näkee etätyön lisääntymisessä mahdollisuuksia tehdä työstä aivoterveellisempää, kunhan rutiineja uskalletaan tarkastella kriittisesti. Työaikalainsäädäntö mahdollistaa liukuman pitämisen kesken työpäivän, ja tätä pitäisi Huotilaisen mukaan hyödyntää työpaikoilla nykyistä enemmän. ”Etäpäivän aikana kannattaa kokeilla pitää päivällä parin tunnin tauko, jonka aikana lähtee ulos kävelemään.”
”Kivikauden ihminen tarvitsi aivoja eniten liikkeellä ollessaan, joten liikunta aktivoi meidänkin ajatteluamme. Pitkään liikkumattomana ollessa aivot menevät passiiviseen takkatulen tuijottelutilaan.”
Taukoja ei saa unohtaa etätöissäkään, ja niitä voi käyttää myös päiväunien nukkumiseen, Huotilainen muistuttaa. ”Unen aikana aivot järjestelevät tietoa, ja moneen ongelmaan löytyy unen aikana ratkaisu ikään kuin itsestään. Tutkimusten mukaan jo kuuden minuutin nokosista on hyötyä. Työyhteisöissä voitaisiinkin ottaa puheeksi, miksi kahvihuoneessa rupatteleminen tauolla on hyväksyttävämpää kuin päiväunien nukkuminen.”
Syömisen säännöllisyyteen ja terveellisyyteen on Huotilaisen mukaan syytä kiinnittää erityistä huomiota etätöissä. ”Muiden ihmisen vaikutus syömiseemme on yllättävänkin suuri. Kun sosiaalinen kannustus syödä terveellisesti puuttuu, valitsemme usein huonomman vaihtoehdon.”
Arvopohjainen yrittäminen tekee hyvää työmotivaatiolle ja aivoillekin. Kuuntele Telia ONEcast!
Miksi vuorovaikutus tökkii etänä?
Moni etätöitä tehnyt on huomannut, että kanssakäyminen teknologian välityksellä ei vedä vertoja kasvokkaiselle tapaamiselle. Selkeästi strukturoitu ja tavoitehakuinen suunnittelupalaveri saattaa sujua hyvin etänäkin, mutta vapaamuotoinen keskustelu jää vähälle tai tuntuu jäykältä.
Huotilainen kertoo peilisolujärjestelmästä. ”Peilisolut ovat hermosoluverkosto, jonka avulla ihminen tarkkailee muiden ihmisten käytöstä ja liikkumista. Teemme koko ajan päätelmiä muiden motiiveista ja suunnitelmista, ja muiden mieliala myös tarttuu meihin. Jos vaikka työpaikalla joku kolistelee keittiössä kahvikuppeja kovakouraisesti, meistäkin tulee ärtyneitä.”
Kun ihmiset ovat fyysisesti eri paikoissa, suuri osa kehon antamasta informaatiosta jää välittymättä. Huotilaisen mukaan olisikin tärkeää, että työntekijät, erityisesti esihenkilöasemassa olevat, opettelisivat tietoisesti kertomaan tunteistaan ja ajatuksistaan suullisesti.
Vapaamuotoista keskustelua voi palavereiden yhteydessä avustaa simuloimalla käytäväkeskusteluja. ”Palaverin jälkeen linja jätetään auki kymmeneksi tai viideksitoista minuutiksi, ja siellä voi sitten keskustella ihan mistä vaan työhön liittyvästä tai liittymättömästä”, Huotilainen ehdottaa. ”Vaihdammehan toimistollakin muutaman sanan palaverien jälkeen.”
Uudet tiimin jäsenet ja työntekijät on kuitenkin aina parasta tavata kasvokkain, Huotilainen pohtii.