12 kuukautta, 3 maanosaa ja 12 kaupunkia – Digitalist Groupin Mikko Pitkänen kiersi maailmaa kansainvälisen ryhmän kanssa ja teki samalla etätöitä Suomeen
Työ muuttuu koko ajan kansainvälisemmäksi ja liikkuvammaksi. Harva on kuitenkaan viimeisen vuoden aikana tehnyt yhtä paljon liikkuvaa työtä kuin Mikko Pitkänen, joka palasi elokuussa vuoden komennukselta kansainvälisen työkollektiivin matkassa. Etävuosi antoi hänelle korvaamattomia kokemuksia ja muutti hänen käsityksiään monesta maasta.
Miltä kuulostaisi työ, jossa pääsee reissaamaan vuoden ajan kansainvälisen ryhmän kanssa 12 eri kaupungissa ja kolmessa eri maanosassa? Mikko Pitkäsellä on aiheesta tuoreita kokemuksia. Hän on ensimmäisenä suomalaisena viettänyt kansainvälisen vuoden työkollektiivi Remote Yearin matkassa.
Remote Year tarjoaa kiinnostuneille mahdollisuuden tehdä 12 kuukautta töitä 12 eri maassa 50–80 työkaverin kanssa. Kyseessä on milleniaalin unelma: reissaa maailmalla, tee työtä, tapaa ihmisiä eri maista, kerää uusia kokemuksia. Rahallisen panostuksen lisäksi ehtona mukaan pääsylle on muun muassa riittävä kielitaito ja työnantajan lupa.
Pitkänen täytti kielitaitovaatimukset kirkkaasti, sillä hän on käynyt koulunsa Englannissa ja Ruotsissa sekä asunut aiemmin ulkomailla yhteensä lähes kahdeksan vuotta. Työnantajan suostuttelukaan ei ollut vaikeaa.
”Hain ohjelmaan mukaan jo ennen kuin vihjaisin aikeistani työnantajalle, sillä Remote Year saa vuosittain tuhansia hakemuksia. Hakuprosessin toinen vaihe sisälsi yli tunnin mittaisen Skype-haastattelun, ja sen jälkeen kerroin asiasta työpaikalla. Esimiehet suhtautuivat asiaan hienosti ja innostivat lähtemään mukaan”, kertoo Pitkänen, joka on ammatiltaan Digitalist Groupin Senior UX Designer.
Mukana nuoria ja vanhoja, kokeneita ja ummikoita
Pitkänen lähti matkaan elokuussa 2016 ja suuntasi ensimmäiseksi Lissaboniin. Siellä hän tapasi ihmiset, joiden kanssa hän kiertäisi maailmaa seuraavan vuoden.
”Valtaosa ryhmääni kuuluneista oli amerikkalaisia tai kanadalaisia, mutta mukaan mahtui väkeä myös esimerkiksi Virosta, Kroatiasta, Boliviasta ja Ghanasta. Lasten kanssa ei voi matkustaa, mutta muuten Remote Year huolii mukaan kaikenikäisiä. Meidän ryhmässämme nuorin oli 22 ja vanhin 61. Mukana oli sekä kokeneita reissaajia että ummikoita, jotka ovat ensimmäistä kertaa ulkomailla.”
Työtilat ja asunnot hoituivat järjestäjän puolesta. Lisäksi joka kaupungissa oli matkalaisten apuna kaksi paikallista vastuuhenkilöä, joista toinen organisoi ohjelmaa ja tutustutti paikalliseen kulttuuriin, toinen huolehti käytännön järjestelyistä.
Pitkäsen mielestä etävuosi ei mullistanut työarkea lopulta kovinkaan paljon: ”Suurin osa meistä ahersi coworking-tiloissa yhdeksästä viiteen. Myös asunnoissa pystyi tarvittaessa tekemään töitä. Jokaiseen kaupunkiin oli järjestetty niin nopeat yhteydet, että videopuhelut menivät läpi kaikissa olosuhteissa”.
Remote Yearin järjestäjät tulivat avuksi tilanteissa, joissa matkalaisten tarpeet törmäsivät yhteen paikallisten sääntöjen kanssa.
”Argentiinan lain mukaan vain maan kansalaiset voivat hankkia puhelinliittymän, mikä aiheutti omat vääntönsä. Marokossa taas Skype oli kielletty palvelu vuoden 2016 alusta marraskuuhun asti. Me olimme Rabatissa syksyllä, joten yhteydet piti luovia VPN:n kautta. Mutta jotenkin järjestäjät senkin onnistuivat hoitamaan”, Pitkänen kiittelee.
Kansainvälinen startup-kiihdyttämö
Pitkäselle etävuoden tärkeintä antia olivat ehdottomasti porukkaan kuuluneet ihmiset.
”Pysyttelimme tiiviisti kimpassa – päivät pyörimme samoissa työtiloissa ja iltaisin meillä oli yhteistä ohjelmaa. Matkalla syntyi hyviä ystävyyssuhteita, ja järjestimme myös omia matkoja porukan kesken. Seikkailimme esimerkiksi viikon Saharassa.”
Osa ryhmäläisistä intoutui myös ammatilliseen yhteistyöhön. Etenkin monet koodari- ja markkinointitaustaiset löysivät toisensa. Pitkänen arvioi, että vuoden aikana pantiin pystyyn yhteensä toistakymmentä yritystä. Startup-toiminnasta keskusteltiin porukassa paljon, ja myös virallinen ohjelma sisälsi työpajoja, joissa harjoiteltiin firman perustamista.
Kulttuurien yhteentörmäyksiä Pitkänen ei muista todistaneensa.
”Viimeisinä kuukausina meille tosin muodostui eräänlainen eurojengi. Olimme ystäviä kaikkien kanssa, mutta eurooppalaiset eivät aina jaksa loputonta small talkia. Europorukka auttoi ottamaan asioihin hieman etäisyyttä.”
Läppärillä ja älypuhelimella pärjää pitkälle
Pitkänen palasi Suomeen noin kuukausi sitten. Miten etävuosi on miestä muuttanut?
”Ainakin olen sosiaalisempi ja positiivisempi. Kenelläkään matkakumppaneista ei tuntunut olevan negatiivista elämänasennetta – paitsi sinä päivänä, kun seurasimme yhdessä TV:stä Trumpin vaalivoittoa. Silloin amerikkalaisetkin kiroilivat.”
Hänen tärkein neuvonsa vastaavanlaista reissua suunnitteleville on: kannattaa lähteä mukaan porukan rientoihin heti ensimmäisenä iltana. Siinä tutustuu luontevasti muihin, ja tittelit unohtuvat.
”Matkalla opin, että Suomessa liittymät ovat halpoja. Huomasin myös, että kevyellä läppärillä ja hyvällä älypuhelimella pärjää pitkälle. Kerran olimme chileläisessä tuppukylässä, jossa oli vain kourallinen kalastajia ja yksi kahvila. Sieltäkin löytyi wifi, jonka kautta pystyi vetämään videopuheluja.”
Reissu avarsi muutenkin Pitkäsen käsityksiä monista alueista. Esimerkiksi Marokko osoittautui ranskankielisen Afrikan pääpaikaksi, jonne monet kehittyvät firmat menevät hakemaan kasvua. Myös Argentiinassa on valtava startup-boomi.
”Suurin yllätys oli ehkä Kolumbia, joka on tehnyt tosissaan pesäeroa huumeparonien aikaan. Siellä asuu paljon älykästä ja työteliästä porukkaa, ja kadut ovat todella siistejä. Samoin Sofia on yllättävän moderni paikka, jossa kaikki sujui vaivattomasti. Jos jollakulla oli matkaan lähtiessään ripaus länsieurooppalaista ylemmyyttä, se karsiutui nopeasti pois. Tekemisen meininki on tosi kova kaikkialla.”
Lue lisää: Ammattilaisen viisi vinkkiä liikkuvaa työtä tekevälle - näin valitset oikeat työvälineet