Kun Katri Saarikivi oli teini, hänen isoäitinsä tapasi varoitella itänaapurista.
”Mummi sanoi minulle usein, että koskaan ei tiedä milloin se Venäjä taas tulee. Silloin ajattelin, että hän on sodan runtelema ja siksi vähän vainoharhainen. Mehän kuljemme kohti upeaa, globaalia ja tasa-arvoista maailmaa. Se ajatus on nyt murentunut”, hän sanoo.
Venäjän hyökkäyssota, energiakriisi ja huono taloustilanne ovat ravistelleet suomalaisten turvallisuuden tunnetta.
”Stressi on lisääntynyt. Kun elämässä on paljon epävarmuutta, tulee tunne, ettei tilanne ole hallinnassa”, aivotutkija ja psykologian tohtori Katri Saarikivi sanoo.
Saarikivi tutkii Turun yliopistossa yhdessä ryhmänsä kanssa muun muassa vuorovaikutusta ja luottamuksen syntyä verkossa sekä verkkovaikuttamisen psykologiaa.
Suomalaisia on autettava tunnistamaan, mikä on totta
Turvallisuuden tunne syntyy ennustettavuudesta ja pysyvyydestä. Siitä, että voi luottaa saavansa apua, jos jotakin sattuu. Sen sijaan epävarmuus aiheuttaa turvattomuutta. Sen taustalla on tunne siitä, ettei tulevaa pysty ennakoimaan. Saarikiven mukaan epävarmuus tulevasta kuluttaa niin paljon energiaa, että joskus voi olla helpompi sulkea silmänsä muutokselta.
Toisaalta kyvyttömyys sietää epävarmuutta selittää myös sitä, miksi doomscrollingiin eli pakonomaiseen synkkien uutisten selailuun jää helposti koukkuun. Sodan arvaamattomuutta on vaikea hyväksyä. Ihminen yrittää hankkia mahdollisimman paljon tietoa kyetäkseen ottamaan tilanteen haltuun ja ennustamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.
”Jos ihmiset eivät luota toisiinsa, yleinen turvallisuuden tunne heikkenee. Tässä mielessä elämme hankalia aikoja, kun tekoälysovellukset ja erilaiset valemediat yleistyvät. Mihin voi luottaa? Mikä tieto on oikeaa? Kuka netissä edes on oikea ihminen?” hän kysyy.
Empatian osoittaminen ja kokeminen on netissä vaikeampaa kuin kasvotusten. Tekstipohjaisessa viestinnässä tunteet eivät välity hyvin. Netissä on myös viive, mikä heikentää synkronoitumista kehojen välillä. Sen näkee esimerkiksi etäkokouksissa. On millisekuntipeliä, ehtiikö huomata toisen kehon kielestä, aikooko hän vielä sanoa jotain.
”Siksi myös trollit pyrkivät romahduttamaan luottamusta erilaisilla vaikutuskeinoilla. Jos kansalaiset saadaan kyräilemään toisiaan, yhteiskunnan perusta murenee.”
Saarikiven mielestä olisi tärkeää pohtia, miten autamme suomalaisia tunnistamaan, mikä netissä on totta ja mikä ei.
”Meidän pitäisi yhdessä miettiä, miten torjumme empatian esteitä digitalisoituvassa maailmassa. ”
Aivot pyrkivät ennustamaan tulevaa
Mielelle turvattomuus on rankkaa. Epävarmuus aktivoi ahdistukseen, pelkoon ja merkityksen pohtimiseen liittyviä aivoalueita, ja ihminen alkaa voida huonosti. Jos pelko, stressi ja ahdistus äityvät kovaksi, se heikentää ajattelukykyä. Kovassa stressissä ihminen on impulsiivinen eikä kykene itsereflektioon tai suunnitelmallisuuteen.
”Epävarmuudessa lilluminen kuluttaa paljon energiaa ja siksi ihminen pyrkii luontaisesti siitä pois. Aivot ovat tavallaan kehon kontrollifriikki. Ne mallintavat jatkuvasti ympäristöä, jotta osaisimme ennustaa, mitä seuraavaksi tapahtuu”, Saarikivi kertoo.
”Olisi hyvä fokusoida ajatukset nykyhetkeen ja miettiä, mihin kaikkeen itse voi vaikuttaa. Kukaan meistä ei voi yksin ratkaista sotaa, energiakriisiä tai pandemiaa.”
Perintötekijät ja ympäristö vaikuttavat siihen, miten ihminen sietää epävarmuutta ja kohtaa vastoinkäymisiä.
Aivotutkija neuvoo kriisitilanteessa tai pelon hetkellä keskittymään realiteetteihin ja miettimään, uhkaako jokin todella juuri sillä hetkellä. Olisi hyvä fokusoida ajatukset nykyhetkeen ja miettiä, mihin kaikkeen itse voi vaikuttaa. Kukaan meistä ei voi yksin ratkaista sotaa, energiakriisiä tai pandemiaa.
”Mieli lähtee helposti vaeltamaan kauas tulevaisuuteen. Sitä saattaa alkaa miettiä, että mitä jos multa menee työt, ehkä puolisokin jättää ja sen jälkeen lapset ei koskaan enää puhu minulle ja sitten olenkin jo haudassa.”
Yöllä ajatukset lähtevät helposti laukalle
Toisinaan Katri Saarikivi herää itsekin keskellä yötä vatvomaan maailmaa. Pätkätöitä tekevää tutkijaa huolettaa esimerkiksi se, saako omaa työtä tehdä jatkossakin. Suden hetkellä katastrofiajatukset lähtevät helposti laukalle, eikä kelaa meinaa saada poikki.
”Joskus voi tuntua, kuin olisi kaksi mieltä. Nopea, intuitiivinen, impulsiivinen, tunnepitoinen, automaatiolla käyvä mieli ja tiedostava, suunnitelmallinen, rationaalinen, asioiden arvioimiseen ja hallitsemiseen kykenevä minuus. Liiallinen stressi saa järkevän minuuden kaikkoamaan.”
Fysiologiallakin on merkitystä.
”Rationaaliset aivojen etuotsalohkot nukahtavat ensimmäisenä ja heräävät viimeisenä. Ne ovat siis vielä unessa, jos herää kesken unien. Silloin ei pysty itsereflektioon ja asioiden suhteuttamiseen. Jotta etuotsalohkot saa takaisin raiteille, kannattaa herätä kunnolla.”
Jos Saarikivi herää keskellä yötä, hän nousee sängystä, voitelee näkkileivän ja juo lasin maitoa. Se antaa unelle uuden startin.
Välillä hän ihmettelee omaa käytöstään.
”Olen psykologi, mutta kerta toisensa jälkeen joudun pohtimaan, miksi en puhunut aikaisemmin jollekin huolistani.”
Omasta aivoterveydestään Saarikivi huolehtii yrittämällä olla stressaamatta liikaa ja panostamalla terveyteen.
”Jos terveys on kondiksessa, myös ajattelun laatu pysyy korkeana. Kun pystyy toimimaan ja ajattelemaan selkeästi, turha ahdistus yleensä hälvenee.”
Silloin voi tuntea olevansa turvassa.
Aivotutkijan vinkit turvallisempaan oloon:
- Jaa huolesi jonkun kanssa. Puhu läheiselle. Soita tai viestitä ystävän tai työkaverin kanssa. Myös monet järjestöt tarjoavat keskusteluapua. Mieltä kuormittavien asioiden kirjoittaminen ylös voi myös auttaa.
- Kokeile kehollisia harjoituksia. Ne tavallaan huijaavat aivot uskomaan, että kroppa on rento. Kehon rentoutus edistää myös mielen palautumista.
- Huolehdi riittävästä unesta, monipuolisesta ravinnosta ja liikunnasta. Kaikki mikä tukee terveyttä, tukee myös aivoterveyttä.
- Uuden oppiminen, sosiaaliset kontaktit ja stressinhallinta edesauttavat mielen tasapainoa.
Teksti: Kaisa Viljanen
Kuva: Sanna Liimatainen